Tuuli repi likaisia ja repaleisia lippuja tangoissa, joita oli kolme. Yhdessä luki: Good Yard, lienee voittajien rengasmerkki. Toisessa: Johtotähti kaikilla teillä... ylimielisesti. Kolmannessa luvattiin: Happy with Honda. Että sillä viisiin. Narut joilla liput oli hilattu ylös, iskeytyivät tankoon pitäen napsahtelevaa ääntä. Liput olivat haalistuneet ja likaantuneet. Ehkä ne joskus olivat olleet kirkkaanvärisiä ja ehjiä. Tässä oli toiminut joskus huoltoasema. Mahdollisesti TB tai GULF. Nyt bensan myynti oli lopetettu mittarit oli irroitettu ja viety pois. Sijainti oli hyvä, kaupungin kupeessa. Sillä oli hyvät mahdollisuudet menestyä autojen myyntipaikkana.
Piha-alueella myytävät autot oli järjestelty ostajia varten. Lukittavassa, verkolla ympäröidyssä katoksessa olivat paremmat ja kalliimmat autot. Autorivistöt kiersivät ympäri rakennusta. Pahviset hintalaput roikkuivat sisäpeileissä. Monet autot olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Eipä silti hinnatkaan päätä huimanneet.
Automyyjä, joka oli liikkeen vastaava, niin sanottu pomo, käveli autorivistön edessä kädet selän takana mietteisiinsä vajonneena. Ensisilmäyksellä hän ei ollut tyypillinen myyjä, mikemminkin ns. jobbari. Silmät punoittivat edellisillan kaljoittelusta. Liian pitkät olivat rispaantuneet ja kuraantuneet. Katse viipyili hintalapuissa, hänen silmäillessään kapeiden silmälasien ylitse autorivistöä. Ajatukset pyörivät myytävissä ajopeleissä, joiksi niitä vielä sanottiin. Joistakin tuli ehkä hyvitettyä liikaa. Liikkeen omistaja oli tosi nuuka mies. Katetta pitää syntyä, vaati hän. Kutienkin muutamia pitäisi käyttää katsastuksessa ja tehdä muutenkin pientä säätöä tai ainakin pestävä. Myyjä avasi tavallisesti keskustelun kysymällä asiakkaalta: "Mikä sinun näkemyksesi olisi oman autosi hinnasta?" Kokemuksen myötä myyjä tiesi autoista paljon ja ymmärsi ihmisten ajatuksia. Huijausyritys tai vilppi paljastuisi tutkivan katseen alla.
Pihaan ajoi vanha Mersu, josta nousi kaksi miestä ja he eivät näyttäneet kovin maksukykyisiltä, enemmänkin renkaan potkijoilta. Keitä lienevät? Toinen miehistä meni tutkimaan vanhaa Mersua ja kurkki sisälle uteliaana. Nähtyään mittarilukeman, hän kysyi myyjältä: "Pitääkö se paikkaansa?" Johon myyjä vastasi: "No, ainakin sen verran on ajettu, voi olla enemmänkin. Se on muuten huippuyksilö, joka myydään vain hyvään kotiin. Mieluummin uskovaiseen perheeseen." vitsaili myyjä. "Ajattelitteko ostaa vai vaihtaa?" kysyi myyjä. "No, jotain sen tapaista, sanoi toinen ja jatkoi: "Miten on takuun laita? Ja millaisesta välirahasta vaihto olisi mahdollinen?"
"Sanoisinko niin, että takuu kestää yhtä pitkään kuin tavarakin. Eli tässä tapauksessa tämä huippuyksikö josta on kyse." Johon toinen miehistä: "Et voi olla tosissasi!" "En tietenkään", sanoi myyjä. "Pois se paha minusta tai ainakin kauemmas."
"Ajattelitteko ostaa käteisellä vai pätkällä?" Johon sai vastauksen: "Käteistä ei ole nimeksikään ja luottoa ei ollenkaan."
"Mikäli ymmärsin oikein, kauppa aktia ei taida nyt syntyä," oli myyjän kommentti asiasta. "Satutko tietämään missäpäin täällä on toinen autoliike?" Asiakas kysyi vihaiseen äänensävyyn. Myyjä virnisti ennen kuin vastasi: "Tottakai tiedän, samoin kuin paikallisen Alkon. Se ei ole sielläpäinkään." Toinen miehistä nykäisi kaveriaan hihasta ja sanoi: "Eiköhän mennä."
Auto kaartoi pihasta mielenosoituksellisen lujaa tielle renkaiden sutiessa. Ylitettyään katukiveyksen siitä tippui äänenvaimentimen takapää irti. Se pomppi auton alla kolisten ja kipinöiden. Jossain vaiheessa myös peltinen pölykapseli oli irronnut ja näytti siltä kuin se lähtisi karkuun miesten autoa. Kuitenkin se pysähtyi kadunreunaan aikansa pyörittyään. Automyyjää hymyilytti tupakkaan sytyttäessään ja kysyessään paikalle tulleelta kollegaltaan: "Palaako?" Että semmoinen tapaus tällä kertaa, näyttää savuttavan melko paljon. Moottori kuului yskäisevän, ei kuitenkaan sammunut. Eikä siinä vielä kaikki, takaluukku ponnahti auki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti