YHTEISÖLLISYYTTÄ TÄMÄKIN -P.P.

 

Yhteisöllisyys on hyvin laaja käsite. Ilmeisesti se on myös hyvin muuttuva käsite koskapa kaikkitietävä Wikipediakaan ei oikein osannut antaa sille nasevaa ja yksiselitteistä määritelmää. Se tiesi kertoa kyllä, että “perinteisiä yhteisökäsitteitä ovat perhe, suku, kylä ja heimo. Yhteisön vastakäsitteeksi Wikipedia esitteli vieraarantuneisuutta ja ulkopuolisuutta.

Luulenpa että monelle nuoremmalle esimerkiksi heimo tai kylä, eivät sano tai tarjoa juuri mitään, jota voisi nimittää yhteisöllisyydeksi. Tilalle on astunut uusi yhteisöllisyyden muoto SOME, joka syrjäyttää monet muut kanssakäymisen muodot, joihin olemme tottuneet.

Havaitsin tämän erikoisen elävästi hiljattain kun astuin junaan Helsingin rautatieasemalta matkustaakseni kotiin Järvenpäähän. Junan vaunu täyttyi nopeasti eri ikäisistä, eri rotuisista, eri tavalla pukeutuneista ihmisistä. Heterogeenisempää joukkoa on varmasti vaikea löytää mistään. Huomasin pian, että kaikki nämä erilaiset ihmiset käyttäytyivät hyvin samalla tavalla. Sulavin tottunein liikkein ja keskittynein ilmein he näppäilivät älypuhelintaan. En tiedä minkälaista yhteydenpitoa kukin heistä kavereihinsa piti, ehkä jotkut vain surffailivat huvikseen netin loputtomissa sokkeloissa, mutta osa varmaan liikkui nimenomaan sosiaalisessa mediasssa omissa kaveripiireissään. Minä taisin olla ainoa matkustaja tuossa vaunussa, joka ei räplännyt kännykkäänsä. Mutta vaunussa oli joka tapauksessa leppoisan rauhallista. Kukaan ei kyräillyt, eikä kiinnittänyt huomiota toisen tekemisiin eikä eväisiin. Kenelläkään ei ollut kirjaa, jota vieruskaveri olisi voinut kurkistella, että mitähän tuokin tuossa lukee. Minä tunsin hiukan itseni vieraantuneeksi ja vähän ulkopuoliseksi. Tämä ulkopuolisuuden tunne olisi kohdallani saattanut olla vahvempikin, jos somemaailma olisi ollut minulle aivan outo. Minun rajoittuneisuuteni tuossa tilanteessa johtui vain siitä, että en ole viitsinyt harjoitella tuota olemattoman pienten näppäinten käyttöä, vaan käytän someiluun mieluummin oman läppärini 16” näyttöä ja näppäimistöä.

En siis tällä kirjoituksella mitenkään hyökkää somen käyttöä vastaan. Oikeissa ikärajoissa ja kohtuudella käytettynä se on helposti ylläpidettävää yhteisöllisyyttä, silloinkin kun kaveri sattuu asumaan toisella puolen maata tai ihan maapalloa. Ainakin itse olen tyytyväinen voidessani näin olla silloin tällöin yhteydessä vuosikymmenten takaisiin kavereihini. Paljon kuulee moitittavan somen sisältöä. Sanovat että sisältö on tyhjänpäiväistä, eikä sitä viitsi lukea. Itsehän kuitenkin on mahdollista valita ryhmät ja kaverit. Jos ärsyttää niin voi siirtyä hiljaa takavasemmalle.

Siispä, liity mieleiseesi ryhmään, joka käsittelee sinua kiinnostavia ja ilmiöitä. Ja kun julkaiset, pidä huolta että oma päivityksesi mieluummin nostaa kuin laskee tämän uuden yhteisöllisyyden tasoa.