Katse tulevaan -P.P.

Tässä iässä alkaa huomaamaan, että varmuudella  ainakin yli 80% elämästä on eletty ja vain pieni siivu elämää täällä ajassa on enää edessä. Tosin kristilliseltä kannalta katsottuna tilanne on kokonaan toinen. Mittasuhteet siis kääntyvät tässä kokonaan päälaelleen kun puhutaan iankaikkisesta elämästä. Tuntuu  melkein turhauttavalta esimerkiksi miettiä minkälainen on vaikkapa maailman tilanne 15 vuoden kuluttua. Kun itse olen valinnut kristillisen vakaumuksen jo miehuusiässä se tuo ilman muuta lohdullisen ja toiveikkaan näköalan tulevaan. Toisaalta on pakko sanoa, että Raamattu ei kovin paljoa anna yksityiskohtaista ja tällaiselle arkikristitylle avautuvaa tietoa siitä, mitä ajan rajan toisella puolen odottaa. Uskon siis että elämä ei pääty kuolemaan, vaan vaihtuu uuteen parempaan.

 

Haluan sen vuoksi rajata tulevaisuuden tarkasteluani kuitenkin tähän elämään ja mitä vielä toivoisin näkeväni ja kokevani täällä. Toivoisin tietysti terveyttä, en kuitenkaan katso, enkä edes toivo itselleni mitään erikoisasemaa. En toivo eläväni terveenä esim. 110 vuotiaaksi. Ehkäpä voisin toivoa eläväni suhtkoht toimintakykyisenä 85 vuotiaaksi. Tässäkin on riittävästi ikää, mutta minulla olisi jäljellä vain 7 vuotta. Se ei ole pitkä rastiväli kun katson elämää vaikkapa taaksepäin. Mielestäni olisi ensiarvoisen tärkeä, että voisin tämän jakson elää niin että sopu ja yhteys perheeseen, (tarkoitan vaimoani, lapsiani, ja lastenlapsiani, sekä myös sisariani) säilyisi ainakin nykytasollaan.  Siinähän onkin kyllä puuhaa ja tehtävää ihan riittävästi. Toivon että esimerkiksi muistisairaus ei iskisi niin pahasti, että tämä tulee mahdottomaksi.

 

Olin tällä viikolla kirjastossa kuuntelemassa, kun näyttelijät lukivat Tuomas Kyrön kirjaa ”Iloisia aikoja Mielensäpahoittaja”. Jotenkin huomaan itsessäni hyvin paljon samanlaisia piirteitä, siksiköhän se oli niin mukavaa seurattavaa. Mielensäpahoittaja rakenteli arkkua ja samalla teki hyvinkin yksityiskohtaista testamenttia ja elämänsä muistelua. Minullakin on kasvamassa synnyinkotini metsässä leppiä ja tuttavissani on muutamia puuseppiä. Ehkäpä rekrytoin jonkun heistä tekemään itselleni leppäarkun, se maatuu nopeammin kuin koivu, ja tammiarkku taas on liian kovaa puuta. Testamentti, hoitotahto on tehty ja edunvalvontavaltuutus hyvässä vaiheessa.